Näky Laulun Kanssa / Vision with Song

Bob Neumann, 1999

Niin, teidän olisi täytynyt olla siellä. Olin vain hiljaa paikallani ja nautin ”LÄSNÄOLOSTA”. Eikö tämä kaikki kuulosta hengelliseltä ja kohottavalta. Minä yksinkertaisesti vain makasin sohvalla ajatellen JUMALAA .… Ja sitten en maannutkaan. Vaan minä seisoin ankeassa, pimeässä ja kolkossa paikassa. Heti minun oikealla puolellani seisoi KUNINGAS matkaviitta yllään ja huppu oli vedetty HÄNEN PÄÄNSÄ yli. Voin nähdä, että siellä oli ryhmä muita minun ympärilläni. Kaikki seisoivat ja odottivat ja katselivat. Se mitä tapahtui, tuli ilman SANOJA. Minulla ei ollut mitään annettuja ”kirjallisia ohjeita”, paitsi se mikä nyt on polttanut sydämessäni. Joten minä jaan sen minkä näin ja annan teidän pelata sillä … ja sitten minä pelaan sillä.

Me seisoimme tässä paikassa...en ymmärtänyt aluksi miksi siellä, mutta se oli oikein. Siellä oli 36 hahmoa seisomassa hiljaisina yhdessä KUNINKAAN ympärillä. Oli pimeää ja hiljaista. Ja ilman varoitusta KUNINGAS käveli lyhyen matkaa eteenpäin ja pysähtyi. HÄN katsoi kaukaisuuteen, kauempaan tyhjyyteen mitä minä pystyin näkemään. Ja yhtäkkiä viitta oli mennyt ja HÄNEN MUOTONSA MUUTTUI. HÄN SEISOI KUNNIASSA JA TÄYTEYDESSÄ. Ja minä putosin polvilleni HÄNEN VIERELLEEN. Katsoessani HÄNEN KIRKKAUTENSA NOUSI/KASVOI ja minä tulin tietoiseksi ECHADista … YKSEYDESTÄ … ja siinä oli VALTAISTUIN ja minun ABBAni sellaisena kuin en ollut koskaan aiemmin nähnyt HÄNTÄ. Minä pystyin vain itkemään kun katselin ja minä ymmärsin. Että tämä oli sitä mitä Daniel näki … VANHAIKÄINEN ...

Toisella puolella VALTAISTUINTA seisoi HENKI. ELÄVÄN JUMALAN HENKÄYS. Ja toisella puolella oli MINUN KAPTEENINI, niin kuin en ollut koskaan aiemmin nähnyt HÄNTÄ. HÄNEN KASVONSA olivat kylmät ja tuimat. TULI JA UKKONEN olivat yhä siellä … mutta ne oli keskittyneinä ja kohdistettuina. Mutta minä en pelännyt tai ollut huolissani. Itse asiassa halusin huutaa, koska tämä oli MINUN KUNINKAANI....ilman mitään rajoja...

Ja kun me odotimme, niin vaikutti kuin maailmankaikkeus hitaasti valaistui ja täyttyi HÄNEN KIRKKAUDELLAAN. Jostain syystä minulla oli tunne, että me olimme katsomassa ”alaspäin” maata kohti.

Ja hitaasti tajusin kuulevani tutun äänen. Hitaan, hallitun, riemullisen naurun äänen. Ja katsoin kuinka *KUNINGAS astui ‘ilmaan’ pari jalkaa VALTAISTUIMEN etupuolella. Hengessäni kuulin ihanan ja hellän ÄÄNEN alkavan laulamaan.

KATSOKAA, LAPSI JOKA SYNTYI

ON SE POIKA, JOKA ANNETTIIN

HÄN OLI PALVELIJA, JOKA KÄRSI

HÄN OLI KARITSA, JOKA TEURASTETTIIN

HÄN OLI PALAVA PENSAS ERÄMAASSA

HÄN OLI PILVIPATSAS PÄIVÄLLÄ

HÄN OLI TULIPATSAS YÖSSÄ

HÄN OLI KALLIO, JOKA ANTOI VETTÄ JANOISILLE

HÄN OLI JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄ, JOKA ANNETTIIN ERÄMAASSA.

NYT KATSOKAA JUUDAN LEIJONAA

KAIKEN MAAN KUNINGAS

KAIKEN KULUTTAVA TULI

ALEPH JA TAV.

JOKA OLI, JOKA ON, JOKA TULEE AINA OLEMAAN

SUURI JA KAUHISTUTTAVA JUMALA

KARITSA JOKA YKSIN ON ARVOLLINEN

KARITSA JOKA POLKEE PYHÄN JUMALAN VIHAN VIINIKUURNAN.

NYT KATSOKAA KARITSAA, POIKAA, KUNINGASTA

VALTAKUNTIEN JA RUHTINAITTEN TUHOAJAA

HIRMUISTA JA KAUHEAA PYÖRREMYRSKYÄ

RAVISTAJAA JA SEULOJAA

ISÄN OIKEAA KÄTTÄ.

Ja minä polvistuin siihen kyynelten virratessa alas kasvoillani. Jokainen laulun sana poltti minua. Ja minä vain odotin. Se tuntui ikuisuudelta, ja se oli vain lyhyt hetki. Yhtäkkiä tunsin hellän KÄDEN olkapäälläni ja käännyin katsomaan ABBAn KASVOIHIN. HÄN HYMYILI ja PYYHKI POIS JOITAKIN KYYNELEITÄ. Ja sanoi jotain hyvin mielenkiintoista.

”TE OLETTE TÄÄLLÄ SIKSI KOSKA VALITSITTE PALVELLA. TE PÄÄSITTE TÄNNE KOSKA SEURASITTE JA KUUNTELITTE JA TOTTELITTE. TE OLETTE MINUN RAKKAITANI JA ERITYISAARTEITANI. NYT MINÄ ANNAN TEIDÄT MINUN POJALLENI, JOHON OLEN HYVIN MIELTYNYT. TE OLETTE ISÄN LAHJA. NYT VAPAUTAN TEIDÄT SEURAAMAAN JA PALVELEMAAN RAKASTANNE. AJAMAAN ALAS HÄNEN VIHOLLISENSA JA KOROTTAMAAN HÄNTÄ KAIKEN MAAN PÄÄLLÄ”.

Tämän sanottuaan HÄN lukitsi jotain minun niskani ympäri ja hellästi sulki JUMALAN HAARNISKAN visiirin. Jälleen kerran olin HAARNISKAN sisälle suljettuna ja seisoin ja astuin ilmaan muiden kanssa, jotka kaikki olivat ELÄVÄSTÄ VALOSTA tehdyn HAARNISKAN sisällä. KUNINGAS seisoi siinä ja nyökkäsi meistä jokaiselle. Kun me kaikki seisoimme ja saimme vastaanottaa HÄNEN NYÖKKÄYKSENSÄ, niin minä samalla aloin kuulemaan UKKOSEN ja TUULEN ärjyvää ääntä. HITAASTI HÄN SULKI VISIIRINSÄ JA PIMEYS PALASI. Kuin yhtenä miehenä pudottauduimme alas maahan, ja yhtäkkiä minä ymmärsin tarkasti mikä pelästytti heidät, jotka eivät tee parannusta. Jesaja 2 ja Ilmestyskirja 6 puhuvat siitä, mutta kuka ottaa sen vakavasti?

Raittiina Ollen.

Vision With Song - Bob Neumann

Well, you should have been there. I was just being still and enjoying “THE PRESENCE”. Now don’t that sound all spiritual and uplifting. basically I was lying on the sofa thinking about GOD ....Then I wasn’t. I was standing on a bleak place, dark and dreary. to my immediate right stood THE KING in traveling robe with hood drawn over HIS HEAD. I could see there were a group of others around me. All standing and waiting and watching. Now what took place came without WORDS. I had no set “written instructions” except what has now been burned in my heart. So I will now share what I saw and let you play with it.....and then I will play.

We stood on this place...why on I did not understand at first but it is correct. There are 36 figures standing quietly all grouped around the KING. It was dark and still. And without warning THE KING walked a brief distance and stopped. HE was looking out, out into nothing as far as I could see. And suddenly the robe was gone and HE WAS TRANSFIGURED. HE STOOD GLORIOUS AND FULL. And I dropped to my knees at HIS SIDE. as I watched HIS GLORY ESCALATED/INCREASED and I became aware of THE ECHAD....THE ONENESS....and there was THE THRONE and MY ABBA unlike I had ever seen HIM. All I could do was weep as I gazed and I understood. This is who Daniel saw....THE ANCIENT OF DAYS....

On one side of THE THRONE stood THE SPIRIT. THE BREATH of THE LIVING GOD. And on the other side was MY CAPTAIN unlike I had ever seen HIM. HIS FACE was cold and severe. THE FIRE AND THUNDER were still there....but focused and concentrated. but I was neither afraid or bothered. in fact I wanted to shout. because THIS IS MY KING....nothing held back....

And as we waited it seemed the whole universe slowly lit up and filled with HIS GLORY. For some reason I had the feeling we were looking “down” upon the earth.

And I slowly realized I was hearing a familiar sound. the slow, controlled, gleeful, sound of laughter. And I watched THE KING step onto ‘air’ a few feet in front of THE THRONE. In my spirit I heard the sweet and gentle VOICE begin to sing.

BEHOLD THE CHILD THAT WAS BORN

IS THE SON WHO WAS GIVEN

HE WAS THE SERVANT THAT SUFFERED

HE WAS THE LAMB THAT WAS SLAIN

HE WAS THE BURNING BUSH IN THE DESERT

HE WAS THE PILLAR OF CLOUD BY DAY

HE WAS THE PILLAR OF FIRE BY NIGHT

HE WAS THE ROCK THAT GAVE WATER TO THE THIRSTY

HE WAS THE DAILY BREAD GIVEN IN THE WILDERNESS

NOW BEHOLD THE LION OF JUDAH

THE KING OVER ALL THE EARTH

THE ALL CONSUMING FIRE

THE ALEPH AND THE TAV

WHO WAS WHO IS WHO WILL ALWAYS BE

THE GREAT AND TERRIBLE GOD

THE LAMB WHO ALONE IS WORTHY

THE LAMB WHO TREADS THE WINEPRESS OF THE WRATH OF A HOLY GOD

NOW BEHOLD THE LAMB, THE SON, THE KING

THE DESTROYER OF KINGDOMS AND PRINCES

THE DREADFULL AND AWEFULL WHIRLEWIND

THE SHAKER AND THE WINNOWER

THE RIGHT ARM OF THE FATHER.

And I knelt there with tears running down my face. Each word of the song burned in me. And I just waited. It seemed like forever, and it was just a moment. Suddenly I felt a gentle HAND on my shoulder and I turned to look into ABBA’S FACE. HE SMILED AND WIPED AWAY SOME TEARS. and said something very interesting.

“YOU ARE HERE BECAUSE YOU CHOSE TO SERVE. YOU GOT HERE BECAUSE YOU FOLLOWED AND LISTENED AND OBEYED. YOU ARE MY PRECIOUS AND MY SPECIAL TREASURES. NOW I GIVE YOU TO MY SON IN WHOM I AM WELL PLEASED. YOU ARE THE FATHER’S GIFT. NOW I RELEASE YOU TO FOLLOW AND SERVE YOUR BELOVED. TO RUN DOWN HIS ENEMIES AND TO EXALT HIM OVER ALL THE EARTH”.

With that HE clasped something around my neck and gently closed the visor to the ARMOR OF GOD. Once again I was encased in the ARMOR and I stood and stepped onto the air with the others all in LIVING ARMOR OF LIGHT. THE KING stood there and nodded to each one of us. As we all stood and received HIS NOD I began to hear the roaring sound of THUNDER AND WIND. SLOWLY HE CLOSED HIS VISOR AND THE DARKNESS RETURNED. As one we dropped to the earth below and I suddenly understood exactly what frightened those who would not repent. Isaiah 2 and Rev 6 speak of it, but who took it seriously?

Being Sober.