(Scroll down for english version)

Seitsemäs Ukkonen / The Seventh Thunder

Bob Neumann, 1999

Se on ollut hidas ja kova matka tähän paikkaan. Minä istuin tai seisoin katsoen alaspäin vuoren huipulta odottaen ja valvoen. Minun alapuolellani olivat kuvaannollisesti sekä maailma että kirkko.Ehkä Babyloniaja Egypti, jos haluamme laajentaa näitä kuvia. KUNINKAITTEN KUNINKAAN lippu liehuu minun pääni päällä, ja tämä kaunis ja koristeltu teltta on vain muutaman askeleen päässä takanani. Jotain sellaista missä Abraham olisi asustanut Hebronissa. Heprealainen ajatus Mishkon on käännetty joko TELTTANA tai ILMESTYSMAJANA. Yksinkertaisesti se on ajatus asumisen paikasta. Daavid lauloi, että on parempi olla päivä HERRAN HUONEEN ovenvartijana kuin asua jumalattomien ”teltoissa”. Saati sitten 1000 vuotta.

Vuoden alusta lähtien, ja tarkoitan ABBAn vuotta, on se ollut hyvin erikoista aikaa tässä paikassa nimeltä TOINEN TAIVAS, NÄKYLAAKSO. Katsoin kuinka härkä teurastettiin. Kävelin ”GOOSENIIN” eri muodoissa ja tavoilla. Menin sirkukseen. Seisoin Gehennassa. Näin HÄÄKAMMION ja kaupungin hiekalla. Kävin JUHLASALISSA ja kiipesin asera-lehtojen ohi. Nyt katson ja näen kuinka yksi toisensa jälkeen kiipeää vuorta pitkin ja menee sisälle HÄNEN PAVILJONKIINSA. Yksi sieltä, toinen täältä. Kaikilla heillä on sama ilme kasvoillaan. Ilme joka sanoo ”En voi uskoa, että lopultakin pääsin perille!”. Minä pidin ylhäällä teltan lippaa ja he menivät sisälle, kukaan ei ole tullut ulos. Ehkä sen takia minä en ole vielä koskaan mennyt sisälle. Aika ei ole koskaan vaikuttanut oikealta.

Mutta mikä minua on häirinnyt, ovat olleet ne muutamat, jotka pääsivät huipulle asti, katsoivat sitä kerran ja kääntyivät takaisin. Se jos koskaan sai kylmät väreet selkäytimeeni. Kuinka kukaan voi seurata MESTARIA huipulle asti ja sitten kääntyä takaisin? Viimeisellä hetkellä? Palkinnon ollessa nähtävissä? Ihmettelin mitä Paavali oli nähnyt, ennen kuin hän kirjoitti hyvästä kilvoittelusta ja juoksun päättämisestä (2. Tim 4:7). Katsoin kuinka raskaat pilvet levittäytyivät päälleni ja vuori alkoi menemään varjoon. Kun varjon raja nousi vuoren rinteellä, niin en enää nähnyt pylväiden linjaa tai niitä muutamia alueita missä pylväitä oli enemmän yhdessä. Tämä oli hitaasti ja vakaasti etenevä pimeys, ja mihin vaan se tuli, niin siellä kaikki ”näky” leikattiin pois. En pitänyt siitä ollenkaan, mutta seisoin ja katselin kun se kiipesi hitaasti.

Kun se saavutti lähimmät pylväät, minä tunsin tutun käden olkapäälläni. KUNNIAN KUNINGAS seisoi puhtaan valkoisessa niin kuin Daniel ja Johannes kuvasivat HÄNET. HÄNEN SILMÄNSÄ OLIVAT KUIN TULILIEKIT JA HÄNEN ÄÄNENSÄ KUIN UKKONEN. Katsoin HÄNTÄ ja ihmettelin mitä nyt tulisi tapahtumaan.

”LEIJONA ON AIKEISSA KARJAISTA, VANHA YSTÄVÄ”, HÄN ILMOITTI KYLMÄSTI. ”SINUN ON AIKA MENNÄ SISÄLLE VALMISTETTUUN HUONEESEEN, SIIHEN ASTI KUNNES SUUTTUMUS ON MENNYT OHITSE.” Tämän sanottuaan HÄN avasi oven Paviljonkiin, ja minä tunsin itseni epävarmaksi.

”TULE DOG, KUKAAN MUU EI OLE TULOSSA. MINÄ SANOIN SINULLE, ETTÄ MYRSKY ON TULOSSA JA SIELLÄ TULISI OLEMAAN AIKA JOLLOIN MINUA EI VOITAISI LÖYTÄÄ.”

Jostain syystä minä polvistuin yhtäkkiä alas. Ihmettelin juuri silloin ja siinä pystyisinkö seisomaan HÄNEN edessään, kun HÄN kysyy mihinkä HÄNEN LEIVISKÄNSÄ menivät. Mietiskelin heitä jotka eivät välittäneet varoituksista, tai ehkä eivät olleet kuulleet niitä. Jälleen kerran vilkaisin käsiäni toivoen, etten löytäisi kenenkään verta niissä.

”SINUN TYÖSI EI OLE VIELÄ OHI DOG”, HÄN SELITTI. ”KUTSUTAAN TÄTÄ VAIKKA TAVOITTEIDEN MUUTOKSEKSI”.

Joten astuin sisälle Mishkoniin ja siellä minun edessäni oli HÄNEN Liittonsa Arkki. Katsoin kuinka TUO PYHÄ astui kohti ARMOISTUINTA ja HÄN kääntyi minua kohti, ja minä polvistuin HÄNEN edessään. Kun HÄN istuutui ARMOISTUIMELLE, silloin HÄN muuttui TULIPATSAAKSI, joka täytti tuon TABERNAAKKELIN, ja minä pyörryin.

Seuraavat asiat joista olin tietoinen, olivat käsi joka ravisteli olkapäätäni ja kova selkeä nauru minun korvissani. ”NO DOG, SUUNNITTELETKO NUKKUVASI LÄPI YÖN?”

Kun nousin ylös istumaan, olin paikassa missä oli useita muita paikalla. Kaikki istuivat ja yrittivät tulla tolkkuihinsa. Vaikutti siltä,että minä olin viimeinen, joka oli herätetty. Istui maalattialla ja päälläni oli yksinkertainen univormu, ei kovinkaan erilainen kuin se mikä oli minun päälläni juoksuhaudassa ja matkalla kaupunkien ja syrjäteitten läpi. Mutta se oli väriltään jotain mitä en voinut määrittää. Sanotaan sitä vaikka pelkistetyn khakinväriseksi/vihreäksi. Ei ollenkaan huomiota herättävä.

Me olimme istumassa suuren teltan sisäpuolella ....normaalin armeijateltan....mutta en voinut päätellä sitä ennen kuin menimme ulkopuolelle. Siellä oli pimeämpää kuin olin koskaan nähnyt. Mutta silti minun ”näkökykyni” oli täydellinen. Siitä muistin, että tämä kaikki tapahtui Toisen Taivaan MAAILMASSA. Teltta seisoi suuren aukean keskellä. Puita ei ollut. Vain tuttu lipputanko, missä KUNINKAAN LIPPU liehui. Vain muutamassa hetkessä me muodostimme rivistöt ja KUNINGAS johdatti meidät poispäin aukiolta. Ihmettelin mitä vuorelle tapahtui.

Tasaisin väliajoin me hidastimme vauhtia, ja yksi tai useampi jätti ryhmän, ja sitten jatkoimme matkaa. Lopulta tulimme matkassa siihen kohtaan, jossa minä jätin ryhmän ja jatkoin matkaani. Minä tulin tuttuun paikkaan, ja kiinnitin paperiarkin seinään. Se oli ilmoitus KUNINKAALTA. Hänen armeijaansa kutsuttiin kerääntymään yhteen. Toistin tämän useita kertoja, ja vaikka moni katsoi sitä mitä minä olin tekemässä, niin kukaan sanonut mitään. Kiinnitettyäni kaikki ilmoitukseni, palasin paikkaan jossa KUNINGAS oli odottamassa. Me kaikki olimme pienellä kukkulalla, joka kohosi sen alueen yläpuolelle, johonka Helvetin Joukot olivat kokoontumassa paikkaan nimeltä KUOLEMAN VARJON LAAKSO. Tämä oli tuttua maaperää, mutta ensimmäisen kerran en ollut yksin. Laskin heidät. Siellä oli KUNINGAS ja kolme 12 ‘miehen’ ryhmää kaikki samoissa univormuissa. Kaikkiaan kolmekymmentäkuusi. Jotkut tunnistin aiemmista näyistä, toiset olivat tuntemattomia.

Katselimme kun väkimäärä edessämme jatkoi kasvuaan. Se oli synkkä näky. Joten pysyttyään hiljaa jonkin aikaa, KUNINGAS Nousi ja sanoi: ”NYT MENEMME KATSOMAAN MINKÄLAINEN ARMEIJA ON KOKOONTUNUT HAASTAMAAN PIMEYDEN.”

KUNINKAAN johdattaessa me kuljimme nopeasti ja palasimme aukeamalle josta olimme lähteneet. Nyt se oli täynnä ihmisryhmiä, jotka olivat pystyttämässä leiriä. Me pysähdyimme ja tuijotimme tätä eläintarhaa. Kun seisoimme ja tuijotimme, KUNINGAS livahti takaisin kohtaan jossa minä olin seisomassa.

”NIIN, TÄMÄ ON SE PUOLI KAUHISTUSTA, JOTA MINÄ EN TULE ANTAMAAN ANTEEKSI. YSTÄVÄNI. JOKAINEN ENSIMMÄISISTÄ KUUDESTA ON JOHDATTANUT TÄHÄN JA SEN MUIHIN OSIIN.

SIELLÄ ON SEITSEMÄN SYNTIÄ, JOTKA TUOVAT KUOLEMAA MONILLE. JA TÄMÄ ON NIISTÄ VIIMEINEN PISARA ENEMMÄN KUIN YHDELLÄ TAVALLA DOG. KATSO.”

Joten aloin hitaasti kävellä alueen läpi sinne missä KUNINKAAN TELTTA seisoi. En voinut nähdä telttaa, mutta näin HÄNEN LIPPUNSA. Mutta minä näin myös lipputankoja kaikkialla sen ympärillä, ja niitä pystytettiin lisää kun katselimme.

Minä varmaan odotin jonkinlaista sotilashuumoria ja hyväntahtoisia vitsejä, niin kuin ”kestipä teiltä kauan tänne tulla”. Mutta meitä ei tervehditty sillä tavalla. Kylmät katseet, kurttuilmeet, ja huono asenne näytti vallitseva kaikkialla. Ensimmäisen kerran kun tiemme katkaistiin jonkun laittaessa piikkilanka-aitaisen puolustuslinjan eteemme, niin minä luulin sen olleen jonkinlainen vitsi. Piikkilanka-aita ei olisi mikään pidäke sille, mitä me näimme KUOLEMAN VARJON LAAKSOSSA. Mutta huomasin, että se todella häiritsi minua. Vähän edempänä meitä varoitettiin pysymään kauempana, koska ‘he’ olivat paaluttaneet tämän maa-alueen itselleen. Mutta he olivat ”myöhään tulleita”. Vaikutti siltä, että kaikki parhaat alueet oli jo otettu.

Kuljettuamme tämän läpi, me hiljensimme vauhtia saadaksemme paremman kuvan tästä kaikesta. Olimme jo nähneet tarpeeksi kylmää ja ilkeätä, nyt saimme maistaa vähän naurettavaa ja absurdia. Siellä oli ryhmiä, joilla oli suuret rakennustyömaat menossa. Yhdessä oli rakennustelineet pystyssä, ja he tekivät teräskehikkoa tätä varmasti suurta rakennusta varten. Älytöntä, mutta he työskentelivät valon nopeudella. Toisella ryhmällä oli suuri joukko telttoja, jotka ympäröivät valmistumassa olevaa näyttämöä. Se oli tehty hyvännäköisestä ja vankasta puusta. Sitten tulimme ryhmän luokse, jolla oli täysi orkesteri harjoittelemassa ja mitään muuta ei ollut tapahtumassa.

Mikä jäi mieleeni oli se, kuinka erilaisia nämä ryhmät olivat. Yhdellä oli pieni ylistysryhmä ja kuoro, toisella oli ”massiivinen kuoro” erilaisten ja väristen kuoroasujen kanssa päästämässä sielukasta soundia. Näin muutamia eteläisiä gospelkvartetteja, hip hoppareita, ja mitä tahansa. Ja mikä erityisesti kiinnitti huomioni, oli ryhmä rytmitanssillisia lipunheiluttajia. Kaikki valkoisia naisia soljuvissa valkoisissa asuissa, kukat hiuksissa, paljain jaloin, ja he harjoittelivat hyppyjä ja heittoja. Odotin näkeväni tarkkaa tamburiinien yhteissoittoja, ja tajusin että jotain puuttui. PELASTUSARMEIJA SOITTOKUNTA. Mutta sitten tajusin....miksi odottaa näkevänsä todellisia sotilaita tässä Outouden Karnevaalissa.

Tämän ajatuksen kohdalla sain kovan iskun olkapäähäni ja vakavan kuuloisen kuiskauksen KUNINKAALTA. ”OLE VAROVAINEN DOG, HALUAN SINUN KÄYTÖKSESI OLEVAN MOITTEETONTA. ÄLÄ HÄPÄISE MINUA.”

Ajoitus oli täsmällinen.

Sillä juuri tässä kohdassa tulimme paikkaan, jossa KUNINKAAN TELTTA oli. Suljetun telttalipan edessä seisoi ryhmä, jota voisi kutsua vähintäänkin monenkirjavaksi.

Monilukuinen joukko päällään kaikenlaisia asuja, ja he joko mulkoilivat toisiaan tai jakoivat jäätyneitä hymyjä ympärilleen. Yksi vanhemmista miehistä työnsi pienemmän naisen syrjään, ja osoitti sanansa ensimmäisen 12-miehisen ryhmän kärjessä olevalle. ”Teidän täytyy odottaa jonossa, jos haluatte vastaanoton KUNINKAAN kanssa.” Kuulin johtavan miehen vastauksen... ”Niinkö todella!~?” En ollut varma, oliko se kysymys vai sarkasmia. Toivoin sen olevan jälkimmäistä. Nyt tuli esiin nainen päällään Napoleon Bonaparten asu, ja laulu tuli mieleeni .… ja niin myös KUNINKAAN SANAT. Joten olin vaiti. Hän yksinkertaisesti sanoi olevansa kaikkien esirukoilijoitten johtaja, ja että jos meidän ryhmässämme oli näitä, niin heidän tulisi ilmoittautua hänen avustajalleen. Tämä oli nyt vähän huvittavaa, ja katsoin kuinka HÄN pudisti PÄÄTÄÄN kun HÄN käveli naisen vierellä. KUNINGAS käveli teltan ovelle ja katsoi teltan ympärille, missä ei mitään tapahtumassa. Oli vain suuri ryhmä istuen odottamassa.

”TÄSSÄ OVAT NE 600 ERÄMAAN LUOLISTA”, HÄN JULISTI.

Ja minä katsoin kuinka nämä pölyiset ja resuiset hitaasti nousivat jaloilleen ja kumartuivat KUNINKAANSA eteen, jonka he tunnistivat. Sitten me palasimme etupuolelle ja kävelimme noiden Naamiaisiin pukeutuneiden ohitse, ja menimme telttaan.

Tultuamme telttaan sisään, näin siellä rivin kenttävuoteita ja pöydän. Me kaikki menimme pöytää kohti ja jokaiselle annettiin käsky tai kaksi. Jotkut menivät vuoteensa luo, toiset lähtivät teltasta. Lopulta siinä olivat vain minä ja KUNINGAS.

”MITÄ MIELTÄ OLET TUOLLA ULKONA OLEVASTA ARMEIJASTA, OLD DOG?”

Halusin olla diplomaattinen, mutta en voinut. ”Se on vitsi HERRA!” Minä vastasin.

”EI DOG, SE ON KAUHISTUS. HE KAIKKI TULIVAT OMIEN AGENDOJEN JA OPPIEN JA HENKILÖKOHTAISTEN ENNAKKOLUULOJENSA KANSSA. HE OVAT KULUTTANEET KOKO OLEMASSAOLONSA OMAN PERSOONAANSA LUOMISEEN JA SEN KAUNISTELEMISEEN. TUO EI OLE MINUN ARMEIJANI. SE ON ABSALOMIN ARMEIJA. HE USKOVAT, ETTÄ HEIDÄN IDEANSA JA SUUNNITELMANSA OVAT PAREMPIA KUIN MINUN. JA JOKAISEN TOISEN. HE OVAT KULUTTANEET KAIKEN LAHJAKKUUTENSA JA VARALLISUUTENSA PITÄÄKSEEN ITSENSÄ ERILLÄÄN OLEVANA JA ITSENÄISENÄ. AJAESSAAN OMAN MINÄN ASIAA, HE OVAT EDISTÄNEET JAKAANTUMISTA MINUN RUUMIISSANI JA ERIPURAA KANSANI KESKELLÄ.”

Tämän jälkeen löysin meidät seisomassa ulkopuolella. Meidän edessämme oli KUOLEMAN VARJON LAAKSO. Jälleen kerran Helvetin Joukot olivat siellä, ja katsoin kuinka ARMEIJA, joka olisi voinut olla JUMALAN, seisoi kukkulan laella. Kuningas lähetti minut tiedustelemaan etulinjaa, joten muutuin linnun muotoon ja lensin useiden muiden kanssa rintamalinjojen ylitse. Katsottuani kaikkea tarkkaan, pudottauduin maahan ja lähdin takaisin nelinkontin. Se oli nopeampaa sillä tavoin. Kun tulin Absalomin Armeijan laitamille, menin takaisin pelkistettyyn univormuuni ja aloin liikkua heiden lävitsensä, jotka olivat kokoontuneet. Lähellä etulinjaa oli ryhmä kiiltävissä simpukankuorihaarniskoissa ja heidän johtajansa nappasi minua kädestä kiinni mennessäni ohitse.

”MISSÄ ON SINUN HAARNISKASI?” hän kysyi. Ennen kuin kerkisin vastaamaan hän jatkoi. ”Nyt meillä on tässä todellinen taistelija!” hän nauroi. ”Ei edes tarvitse haarniskaa taisteluun mentäessä! No taistelija, kerro minulle kuinka aiot tappaa demoneita ja paholaisia ilman haarniskaa?”

Ajattelin repiväni hänen päänsä irti, ja tekeväni sen jälkeen parannuksen, mutta muistin HÄNEN VAROITUKSENSA. Sitten se valkeni minulle miksi KAIKKIVALTIAS JUMALA tarvitsee SOTILASTIEDUSTELUN lähteitä. Joten purin hammastani ja jatkoi kävelyä kun samalla pilkkaava nauru kasvoi. Ja sitten tuo VAKAA IHANA ÄÄNI kuiskasi... ”EI HAUKKU HAAVAA TEE (sticks and stones)”.

Nimittely pisti, mutta vain hetken.

Joten palasin KUNINKAAN luo ja istuin alas. Katsellessamme näimme ryhmiä Absalomin Armeijasta lähtevän marssimaan kohti LAAKSOA. Katsoin KUNINGASTA....ja HÄN tuijotti takaisin.

HÄN EI OLLUT ANTANUT MITÄÄN KÄSKYÄ. Me kaikki tiesimme tämän. JA ME ISTUIMME JA KATSOIMME KUINKA PIMEYS NIELAISI TUON OMAN MINÄN ARMEIJAN.

Ja yhtäkkiä olin HÄÄKAMMIOSSA.

Istuen hiljaa joidenkin tyynyjen päällä HÄN hymyili. ”MUISTATKO MITÄ SANOIN SIITÄ, ETTÄ TUO ARMEIJA ON YKSI OSA KAUHISTUSTA?”. Nyökkäsin päätäni ja hän jatkoi. ”NYT TÄSSÄ ON SINUN TYÖSI, DOG. HALUAN SINUN HOITAVAN TÄMÄN”. Tämän sanottuaan Hän osoitti ovelle. Nousin ja menin sen läpi suureen huoneeseen, joka oli useita kerroksia korkea. Tunsin kuin olisin ollut katetulla jalkapallosradiumilla.

Niin kuin armeijanleirissä, siellä oli satoja tai tuhansia eri ryhmiä. He kaikki melusivat ja yrittivät vakiinnuttaa ”tilaa”. Minulla oli ajatus, että piikkilanka-aita olisi käyttökelpoinen. Kauemmalla perällä oli lievästi korotettu alue, jossa oli valtaistuin. Se näytti olevan jokaisen huomion kohteena.

Korokkeelle päästyäni nousin portaat ja seisoin oikean käsituen luona ja käännyin yleisöä kohti. Välittömästi vanhempi mies astui eteenpäin ja sanoi: ”Missä on KUNINGAS?”

”Minut lähetettiin hoitamaan tämä asia”, Vastasin ihmetellen mihinkä oikein oli joutunut.

”Me toimme KUNINKAALLE HÄNEN MORSIAMENSA”, julisti tuo mies ja antoi merkin mukanaan olevalle ryhmälle. Heidän joukostaan astui esiin noin 30-vuotias nainen, jolla oli lyhyt valkoinen mekko ja huntu. Kun hän astui esiin, niin silloin muut ryhmät tulivat eteenpäin ja toivat esille omat ehdokkaansa. Tiesin tämän olevan väärin, varsinkin kun eri ryhmät yrittivät painostaa asiaansa.

Siellä oli nuoria ja vanhoja, jokaista ihonväriä, vartalotyyppiä ja asukokonaisuutta, jota vain voi kuvitella. Jotkut olivat kainoja ja jotkut pahennusta herättävän provosoivia. Mielestäni mielenkiintoisin oli hän, jolla oli tatuointeja, mutta ei hän sopinut vaadittuun kategoriaan. Mutta en nähnyt SIIONIN TYTÄRTÄ.

Ajan kuluessa väkijoukko tuli rauhattomaksi ja ilkeäksi. Kun asiat näin lähtivät huonompaan suuntaan, aloin ajattelemaan Browningin Automaattikivääriä kiintymyksellä. Sen sijaan tunsin tutun tunteen oikeassa kädessäni. Muutamat kovat jysäytykset maata vasten saivat huoneen tärisemään ja niiden äänet kaikuivat kaukaa katosta. Tuo RAUTASAUVA oli käyttöönsä sopiva.

”Päätös on tehty”, Minä huusin väkijoukolle. ”KUNINGAS tulee henkilökohtaisesti täyden seurueensa kanssa MORSIAMEN Kotiin häitä edeltävänä iltana. KIITOS”. Tämän sanottuani astuin alas korokkeelta, ja nautin siitä kun väkijoukko väistyi edestäni kulkiessani. Minä tunnustan ja teen parannuksen.

Kun palasin MORSIUSKAMMIOON, niin KUNINGAS oli siellä virne naamalla. ”OLEN ILOINEN, ETTÄ YRITIT PYSYÄ KIRJOITUSTEN RAJOISSA.”

”Oletko varma, ettet halua 10 neitsyttä yhtenä hääyönä”, vastasin takaisin ja HÄN NAUROI tuon syvän ihanan naurun. ”Kun tuota ulkona olevaa joukkoa katsoo, niin luulen että voisit voittaa Salomonin yhdellä kertaa. Ja he ovat kaikki ‘hyviä’ kristittyjä tyttöjä. Ei yhtään Faaraon tytärtä joukossa”.

”MUTTA SIINÄ SINÄ OLET VÄÄRÄSSÄ DOG. SILLÄ KAIKKI TUOLLA ULKONA OLEVA ON SYNTYNYT EGYPTISSÄ JA ASUSTAA BABYLONIASSA. SE MORSIAN, JONKA MINÄ OLEN OSTANUT, ON KUNNIALLINEN, ILMAN TAHRAA TAI RYPPYÄ”.

”Mutta HERRA,” Minä kysyin, ”Täällä he ovat, SINUN miksi sitä nyt tahdot kutsuakin, vaatimassa sinulta. He ajattelevat tuntevansa sinut. Miksi tämä on toinen näkökanta Absalomin Armeijasta?”.

”NIIN, OLD DOG, TÄMÄ ON PAIKKA, JONKA MINÄ OLEN VALMISTANUT.” Katsoin ympäri tätä mukavan kokoista huonetta, ja näin kullatut ja jalokivin koristellut seinät. Matot, tyynyt ja pöydän. ”TÄMÄ ON PAIKKA, JONKA MINÄ RAKENSIN. TUOLLA ULKONA OLEVA TOINEN PAIKKA ON VÄÄRENNÖS.

IHMINEN RAKENSI JA SITTEN MINUN NIMENI ASETETTIIN SIIHEN. MUTTA HE EIVÄT SILTI KOSKAAN NÄYTÄ TUNNISTAVAN MINUA, EIHÄN DOG?”

Minun piti ajatella tätä. Aina kun olin HÄNEN kansaan näillä matkoillani, niin ainoastaan lapset, koirat, ja demonit näyttivät edes huomaavan HÄNTÄ. Paitsi nuo 600. Ainoastaan ne, jotka istuivat ja odottivat KUNINGASTA, tunnistivat HÄNET ja antoivat HÄNELLE kuuluvan oikean tunnustuksen. He tulivat ilman omia mielipiteitä ja agendoja. KUNINGAS KUTSUI JA HE TOTTELIVAT.

”DOG, SILLÄ ON EROA, ETTÄ TOTELLAANKO MINUA VAI KÄYTETÄÄNKÖ TILANNETTA HYVÄKSI ASIAN AJAMISEEN. TULIVATKO HE PALVELEMAAN MINUA VAI ANTAVATKO MINUN PALVELLA HEITÄ. MINÄ TEIN KOKO ASIAN AIVAN SELVÄKSI, DOG. JOS HALUATTE SAADA PISTEITÄ MINULTA, NIIN ÄLKÄÄ PUMPATKO ITSEÄNNE JA KÄYSKENNELKÖ YMPÄRIINSÄ VAATIEN, ETTÄ JOKAINEN HUOMAISI TEIDÄT. TÄLLAINEN ON PUHDASTA BABYLONIAA. KAUHISTUS”. ”MINÄ SANOIN VAIN TÄMÄN: PALVELKAA KAIKKIA ENNEMMIN KUIN ITSEÄNNE JA MINÄ TULISIN ASETTAMAAN TEIDÄT ENSIMMÄISEKSI. JOS OLETTE MYÖNTYVÄISIÄ VELJENNE EDESSÄ JA ETSITTE HÄNEN PARASTAAN ENEMMÄN KUIN OMAA PARASTANNE, NIIN MINÄ TULISIN HUOMAAMAAN SEN. JA JOS ASETATTE MINUN HALUNI JA AIVOITUKSENI, JA OMIENI TARPEET KAIKEN MUUN YLÄPUOLELLE, NIIN SILLOIN TE OLETTE OIKEALLA TIELLÄ.”

”Niin POMO, me olemme todella hukanneet tämän.”

”NIIN DOG, MONET OLIVAT TODELLAKIN KUTSUTUT JA VAIN HARVAT TULIVAT PAIKALLE. JOTEN MINÄ VALITSIN NIISTÄ JOTKA TULIVAT JUHLAPÖYTÄÄN. MONET TULIVAT AIVAN HUIPULLE ASTI JA EIVÄTKÄ PITÄNEET SIITÄ MITÄ NÄKIVÄT.” Tässä kohtaa muistin ne, jotka kiipesivät vuoren huipulle ja kääntyivät takaisin.

”DOG, SIELLÄ EI OLE MITÄÄN MITÄ VOISIT TEHDÄ NIIDEN PUOLESTA, JOTKA NÄKIVÄT MINUN TEMPPELINI JA AJATTELIVAT LÖYTÄVÄNSÄ PAREMMAN, TAI TEKEVÄNSÄ PAREMMAN.”

”SEITSEMÄN KERTAA MINÄ OLEN NYT KARJAISSUT UKKOSENJYRINÄNI, JA KUKA ON KUUNNELLUT?

AINOASTAAN NE JOTKA ODOTTIVAT KUULEVANSA. SAMAAN AIKAAN KUN PIMEYS PEITTÄÄ JA SYNKISTYY SINUN MAASI JA KANSASI YLLÄ, MONET YHÄ ODOTTAVAT MINUN PARANTAVAN MAAN, JOKA MYI ESIKOISOIKEUTENSA HALVALLA JA VAJOSI NUKKUMAAN KUN SITÄ KUTSUTTIIN VALVOMAAN VARTIOSSA. MONET SANOVAT, ETTEN MINÄ TULE TUOMITSEMAAN, TAI ETTÄ TUOMIO EI VOI TULLA. HE EREHTYIVÄT SIINÄ MITÄ ABBAN VETOOMUKSET MONIEN TUHLAAJAPOIKIEN KOTIIN SAAMISEKSI TARKOITTIVAT. NÄMÄ EIVÄT OLLEET TUOMIOITA EIVÄTKÄ VIHAA. VAIN HERÄTYSHUUTO, JOHON HARVAT KIINNITTIVÄT HUOMIOTA.”

”SE MITÄ NYT SEURAA, ON KUNINKAAN TUOMIO NIILLE, JOTKA PALVELEVAT HÄNTÄ. MINÄ EN TULE TUOMITSEMAAN LAMPAITA TAI VUOHIA TAI LAPSIA. MINÄ VAIN EROTAN HEIDÄT TOISISTAAN. MINÄ TUOMITSEN NE, JOTKA SANOVAT PALVELEVANSA MINUA.

VANHURSKAAT TULEVAT SISÄLLE, JA PAHAT HEITETÄÄN ULOS. NÄMÄ PETETYT JA HARHAISET, JOTKA PITIVÄT VALHETTA PAREMPANA KUIN TOTUUTTA, TULLAAN ANTAMAAN VIHOLLISEN VIHAN ALLE. VIHOLLISEN VIHA TULEE OLEMAAN SE, JOKA KERÄÄ SUURIMMAN SADON, MITÄ VALTAKUNTA TULEE IKINÄ NÄKEMÄÄN. SEN JÄLKEEN MINÄ TULEN POLKEMAAN VIINAKUURNAN JA MINUN VIHANI VUODATETAAN MAAN JA KAIKEN JÄLJELLE JÄÄNEEN YLLE”.

”SEITSEMÄÄ ASIAA MINÄ INHOAN, JA NIITÄ ISTUTETTIIN JA HOIDETTIIN MINUN VALITUILLA PELLOILLANI, KOSKA IHMINEN NUKKUI. NYT TULEE HYVITYS KAIKISTA NIISTÄ KAUHISTUKSISTA, JOITA IHMINEN JA DEMONI LAITTOIVAT MINUN TALOONI.”

”MINÄHÄN SANOIN, ETTÄ MINUN HUONEENI TULISI OLEMAAN AUKTORITEETIN ALLA JA JÄRJESTYKSESSÄ. NÄISTÄ KAUHISTUKSISTA KAIKKEIN HIRVITTÄVIN OVAT OLLEET NE, JOTKA TAHALLAAN OVAT ESTÄNEET KAIKKEIN PYHIMMÄN HENGEN LIIKETTÄ, KUN SE ON USKOVIEN KESKELLÄ YRITTÄNYT TUODA KRISTUKSEN RUUMIIN TÄYDELLISYYTEEN JA YHTEYTEEN.

TÄLLAISTA TIETOISTA SYNTIÄ EI TULLA ENÄÄ SALLIMAAN LÄHELLÄ MINUN LÄSNÄOLOANI. SE ON SE LAITTOMUUDEN SALAISUUS, JOKA ON LAAJALTI VALLALLA LEIRIN SISÄLLÄ. JOTTA HE VOISIVAT KONTROLLOIDA, HE ANASTAVAT JA KÄYTTÄVÄT VÄÄRIN AUKTORITEETTIA, JOTTA VOISIVAT KYLVÄÄ ERIPURAA PIENIMPIEN JOUKOSSA. KUN KAIKKI OVAT SAMANARVOISIA MINUN EDESSÄNI, NIIN KUKAAN EI OLE SUUREMPI TAI KORKEAMPI. TÄMÄN VÄÄRÄT JOHTAJAT YMMÄRTÄVÄT HYVIN JA KÄYTTÄVÄT KAIKKIA KEINOJAAN YLLÄPITÄÄKSEEN ITSEÄNSÄ.”

”NYT HEIDÄN TYÖNSÄ TULLAAN PALJASTAMAAN JA TUHOAMAAN. NE, JOTKA LIITTYIVÄT HEIHIN, TULEVAT OLEMAAN KUIN RIKKARUOHOT TULESSA. MIKÄÄN EI VOI POISTAA HEITÄ MINUN KÄDESTÄNI. HE OVAT KOVETTANEET SYDÄMENSÄ JA MUREHDUTTANEET KAIKKEIN PYHINTÄ HENKEÄ, JOKA VETOSI HEIHIN YHÄ UUDESTAAN JA UUDESTAAN.”

”DOG, ENÄÄ EI PYHÄ HENKI MUREHDI JA ISÄ VETOA. SILLÄ MINÄ OLEN PUHUNUT.”

Tämän sanottuaan HÄN nousi ylös ja me menimme OVEN lävitse ulos yöhön. Siellä ei enää ollut suurta huonetta ja sen korvike morsiamia. Siellä oli vain loput 35 odottamassa kaikki mustissa haarniskoissa. KARITSA oli lähtenyt ulos sotimaan.

Tämä on se missä Seitsemäs UKKONEN loppuu. Monet ajattelivat sen tulevan Helluntaina. Kun se ei tullut, niin jotkut ajattelivat se tulevan ROSH HASHANAH-päivänä (juutalainen uusi vuosi). Sen sijaan se tuli Sunnuntai-iltana ennen Tisha B’AVia (surupäivä) .… Aviv kuun yhdeksäs päivä. Mikä on auringon laskiessa keskiviikko iltana 21:n päivä Heinäkuuta.

Hämmästyttävää kuinka JUMALA asetti päivän jota Juutalainen kansa kutsuu TAMMUZ 17 Heinäkuun 1. Niin kuin Daniel, jos joku on ollut voimallisessa rukouksessa ja paastossa ilman vastausta, niin se on sen tähden koska me seuraamme 21 päivän aikataulua, mikä loppuu Heinäkuun 21. ABBA teki sen meille helpoksi.

AVIV-kuun yhdeksännen päivän opetus on muistella sitä mitä on menetetty. Molempien TEMPPELEIDEN Tuhoutuminen synnin paatumuksen ja epäuskon tähden. Se mikä tapahtui ennen, tulee tapahtumaan uudelleen. En vain tiedä tai ymmärrä kuinka tämä tulee tapahtumaan. Vain sen, että se tulee toteutumaan. SEITSEMÄN UKKOSTA ovat viimeinen varoitus. Elokuun 9.....21 päivää Tisha B’AVin jälkeen alkaa 30 päivän parannuksen ja itsetutkistelun aika nimeltään TESHUVA. Sitten tulevat ROSH HA’SHANNAH ja YOM KIPPUR.

Joten koska ABBA on antelias ja uskollinen, meitä on varoitettu viimeisen kerran. Tämä sanoma julkaistaan SUNNUNTAI iltana. Siinä jää jokaiselle kolme päivää aikaa rukoilla, etsiä HERRAA vielä kun hänet voidaan löytää.....ja kiivetä kammioonsa kun Jesaja 26 loppuu ja 27 alkaa....

Old Dog

 

 

---

 

The Seventh Thunder

It has been a slow hard journey to this place. I sit or stand looking down from the mountain top watching and waiting. Below me is figuratively both the world and the church. Maybe Babylon and Egypt if we want to extend the images. The Banner of THE KING OF KINGS flies over my head and this beautiful and ornate tent is behind me but a step or two. Sort of something Abraham would have dwelt in at Hebron. In Hebrew the idea of Mishkon is translated either TENT or TABERNACLE. A simple concept of dwelling place. David sang about choosing to be a doorkeeper in the HOUSE of THE LORD for a day as better than dwelling in the “tents” of the wicked. Just forget the 1000 years.

Since the beginning of the Year, ABBA’S year that is, it has been a strange time in this place called THE SECOND HEAVEN, THE VALLEY OF VISION. Watched a steer get butchered. Walked to “GOSHEN” in several forms and situations. Went to the circus. Stood in Gehenna. Saw the BRIDAL CHAMBER and the city on the sand. Visited the BANQUET HALL and climbed past THE GROVES. Now I look and watch as one by one others climb the mountain and enter HIS PAVILION. One here, one there. All have that same look on their face. The look of “I can’t believe I finally made it!”. I hold back the tent flap and they enter in, none have come out. Maybe that is why I have never gone in. The time has never seemed right.

But what has bothered me is the few who made it to the top, took one look and turned around. Talk about cold chills down your spine. How could one follow THE MASTER right to the top and turn away? At the last moment? Within sight of the prize? I wondered what Paul had seen before he wrote of fighting the fight and running the race. I watched as a heavy cloud rolled over head and the mountain started to fall into shadow. As the shadow crept up the hill I lost sight of the line of poles and the few areas where the poles were concentrated. It was a rolling darkness slow, steady, and where it touched all “vision” was cut off. I didn’t like it at all but stood and watched as it slowly climbed.

When it reached the closest of the poles I felt a familiar hand on my shoulder. THE KING OF GLORY stood in purest white just as Daniel and John had described HIM. HIS EYES WERE AS FIRE AND HIS VOICE WAS A THUNDER. I looked at HIM and wondered what was now going to happen.

“THE LION IS ABOUT TO ROAR OLD FRIEND”, HE STATED COLDLY. “IT IS TIME FOR YOU TO ENTER INTO THE ROOM PREPARED AS THE INDIGNATION PASSES.” With that HE opened the door to the Pavilion and I felt myself hesitate.

“COME ON DOG, NO ONE ELSE IS COMING. I TOLD YOU THE STORM WOULD COME AND THERE WOULD BE A TIME WHERE I WOULD NOT BE FOUND.”

For some reason I suddenly felt down. I wondered right then and there whether I would be able to stand before HIM when HE asked to see where HIS TALENTS went. I wondered about those who ignored the warnings, or maybe had not heard them. Once again I glanced at my hands hoping not to find someone’s blood on them.

“YOUR WORK AIN’T OVER DOG”, HE EXPLAINED. “CALL IT A CHANGE IN OBJECTIVES”.

So I stepped into the Mishkon and there before me was the Arc of HIS Covenant. I watched as THE HOLY ONE STEPPED TOWARD THE MERCY SEAT AND AS HE TURNED AND FACED ME I KNELT DOWN BEFORE HIM. AS HE SAT UPON THE MERCY SEAT HE CHANGED INTO A PILLAR OF FIRE THAT FILLED THE TABERNACLE and I passed out.

The next thing I was aware of was a hand shaking my shoulder and a hard clear laugh in my ear. “WELL DOG, DO YOU PLAN TO SLEEP THROUGH THE NIGHT?”

When I sat up I was in a space with a number of others. All sitting and trying to get their bearings. Seems I was the last to be awakened. I was sitting on a dirt floor and was dressed in a drab type of uniform, not too different than the one I wore in the trench and on the road through the cities and the byways. Yet it was a color I could not place. Call it drab khaki/green. Not at all noticeable.

 

What we were sitting in was a large tent....typical GI....but I could not tell until we went outside. It was the pitchest dark I had ever seen. Yet my “sight” was perfect. Which reminded me this was all taking place in the REALM of the Second Heaven. The tent sat in the center of a huge clearing. No trees. Just the familiar Flagpole where the KING’S STANDARD flew. In just a few seconds we formed ranks and THE KING led us off and away from the clearing. I wondered what happened to the mountain.

At intervals we would slow down and one or more would leave the group and we would continue. Eventually we came to a point on the road where I left and went on. I came to a familiar place and tacked a paper upon the wall. It was a notice from the KING. His army was called to gather. I repeated this a number of times and while many watched what I was doing no one said anything. When I had posted all my notices I returned to where the KING was waiting. We were all on that little hill that stood above the place where the Hordes of Hell had been assembled in that place called THE VALLEY OF THE SHADOW OF DEATH. This was familiar ground, but for the first time I was not alone. I counted. There was THE KING and three groups of 12 ‘men’ all in the same uniform. Thirty-six all told. Some I recognized from the other visions, some unfamiliar.

We watched as the numbers before us continued to grow. It was a grim sight. So after a while of staying quiet THE KING Arose and said: “NOW LET’S GO SEE WHAT ARMY HAS GATHERED TO CONFRONT THE DARKNESS.”

As THE KING led we made quick time and returned to what had been an open area. Now it was filled with groups of people setting up camp. We stopped and stared at the menagerie. As we sort of stood and stared the KING slipped back to where I was standing.

“WELL HERE IS ONE SIDE OF AN ABOMINATION I WILL NOT FORGIVE, MY FRIEND. EACH OF THE FIRST SIX HAS LEAD TO THIS AND IT’S OTHER ASPECT.

THERE ARE SEVEN SINS THAT BRING DEATH TO THE MANY. AND THIS IS THE FINAL STRAW IN MORE WAYS THAN ONE DOG. WATCH.”

So we began to slow walk across the grounds to where THE KING’S TENT stood. I could not see the tent but could see HIS STANDARD. But what I also saw where flagpoles all around it and more going up as we watched.

I suppose I expected soldierly jibes and good natured barbs, like “took ya long enough to get here”. But that was not what greeted us. Cold looks, scowls, and some just plain bad attitude seemed to prevail. The first time we found our path cut off by someone putting up a defensive row of barbed wire I thought it was a joke. Barbed wire was not a deterrent to what we saw in the VALLEY OF THE SHADOW OF DEATH. But I noticed it sure bothered me. A little farther we were warned to keep distant because ‘they’ had staked out that piece of ground for themselves. But these were the “late comers”. All the best areas were taken, it seemed.

As we worked our way in we slowed to get a good picture I guess. We had seen enough of the cold and nasty, now we were getting a taste of the ridiculous and the absurd. There were groups doing some major construction. One had a scaffolding up and was framing steel for what would have to be a big building. Idiotic, but they were working at warp speed. Another group had a large number of tents circling a stage that was nearing completion. Nice solid wood. Then we came by a group that had a full orchestra practicing and nothing else going on.

What impressed me was how varied these groups were. One had a small worship team and choir, another had a “mass choir” in various types and colors of choir robes bopping out a soulful sound. Saw a couple of southern gospel quartets, hip hoppers, and whatever. The one that got me was a group of precision banner wavers. All white females in flowing white gowns, flowers in their hair, barefooted, and practicing leaps and tosses. I was waiting to see the precision tambourines and realized I was missing something. THE SALVATION ARMY BAND. And then I realized....why would I expect to see real warriors in this Carnival of the Bizarre.

At that thought I got a hard punch on the shoulder and a staged whisper from THE KING. “WATCH YOURSELF DOG, I WANT YOU ON YOUR BEST BEHAVIOR. DON’T EMBARACE ME.”

 

It was timely.

For it was just then we came to where THE KING’S TENT stood. In front of the closed flap there stood an eclectic group to say the least.

Numerous individuals wearing all types of costumes were either glaring at each other or tossing frozen smiles about. One older male pushed aside a smaller female and addressed the man at point in the first group of 12. “You will have to wait in line if you want admittance to THE KING.” I heard the pointman’s response... “OH, Really!~?” I wasn’t sure whether it was a question or a sarcasm. I hope it was the latter. Now the woman came forward wearing a Napolean Bonaparte costume and a song came to mind....so did THE KING’S WORDS. So I kept quiet. She basically said that she was in charge of all intercessors and if there were any among our group to inform her aide. Now that was funny and I watched HIM shake HIS HEAD as HE walked by her. THE KING walked by the tent door and looked around the tent where their was nothing going on. But a large group sat waiting.

“HERE ARE THE 600 FROM THE CAVES OF THE WILDERNESS.”, HE DECLARED.

And I watched as these dusty and unkept slowly came to their feet and bowed before their KING whom they recognized. Then we returned to the front and walked by the people dressed for the Costume Ball and entered the tent.

Upon entering the tent there were rows of cots and a table. We all went toward the table and each was given an order or two. Some went to their cot, others left the tent. Finally it was just me and THE KING.

“WHAT DO YOU THINK OF THE ARMY OUT THERE, OLD DOG?”

I really wanted to be diplomatic but couldn’t. “It’s a joke LORD!”, I replied.

“NO DOG, IT’S AN ABOMINATION. THEY ALL CAME WITH THEIR AGENDAS AND DOCTRINES AND PERSONAL PREJUDICES. THEY HAVE SPENT THEIR WHOLE EXISTENCE AT CREATING THEIR PERSONA AND EMBELLISHING ON IT. THAT IS NOT MY ARMY. THAT IS ABSALOM’S ARMY. THEY BELIEVE THAT THEIR IDEAS AND PLANS ARE BETTER THAN MINE. AND EVERYONE ELSES. THEY HAVE SPENT ALL THEIR TALENT AND WEALTH KEEPING THEMSELVES SEPARATED AND INDEPENDENT. IN THEIR QUEST FOR SELF THEY HAVE PROMOTED DIVISION IN MY BODY AND DISCORD AMONG MY PEOPLE.”

With that I found ourselves standing outside. In front of us was THE VALLEY OF THE SHADOW OF DEATH. Once again the HORDES were there and I watched the ARMY that could have been GOD’S standing on the hill. I was sent by THE KING to reconnoiter the front so I morphed into bird form and flew over the lines with several others. After getting a good looksee I dropped to the ground and headed back on all fours. Faster that way. As I came to the edge of Absalom’s Army I went back to the drab uniform and started moving past those assembled. Near the front there war a group polishing clamshell armor and the person in charge grabbed my arm as I was going by.

“WHERE IS YOUR ARMOR?”, he asked. Before I could answer he continued. “Now here is a real warrior!”, he laughed. “Doesn’t even need armor when going into battle! Well warrior tell me how you kill demons and devils without armor?”

I thought of tearing his head off and then repenting but I remembered HIS WARNING. Then it dawned on me why does the OMNISCENT GOD need a source of MILITARY INTELLIGENCE. So I bit my tongue and kept walking as the mocking laughter increased. And then that STILL SWEET VOICE whispered... “STICKS AND STONES”.

Names sting but for a moment.

So I got back to THE KING and sat down. As we watched we saw groups of Absalam’s Army start marching into the VALLEY. I looked at THE KING....and HE stared back.

HE HAD GIVEN NO ORDER. We all knew that. AND WE SAT AND WATCHED AS THE DARKNESS SWALLED UP THE ARMY OF SELF.

And suddenly I was in the BRIDAL CHAMBER.

Sitting quietly on some pillows HE sat and smiled. “DO YOU REMEMBER WHAT I SAID ABOUT THAT ARMY AS BEING ONE SIDE TO THE ABOMINATION?”. I nodded my head and he continued. “NOW HERE IS YOUR JOB, DOG. I WANT YOU TO HANDLE THIS ONE”. With that HE pointed toward the door. I got up and went through and into a huge room that was several stories high. I felt like I was in a domed football stadium.

Like the army camp there was hundreds and thousands of groups. All were making noise and establishing “space”. I had the thought that some barbed wire would be useful. At the far end was a slightly raised area with a throne. It seemed the focus of everyone’s attention.

When I got to the dias I stepped up and stood at the right armrest and faced the crowd. Immediately an older man stepped forward and said : “Where is THE KING?”

“I was sent to deal with this issue.”, I replied wondering what I had walked into.

“We brought THE KING HIS BRIDE.”, declared the man and signalled to the group with him. From among the group stepped a female of about 30ish with a short white dress and veil. As she stepped forward other groups pressed forward and brought their selections. I knew this was wrong, especially when the different groups tried to press the issue.

There was young and old, every color, body type and outfit imaginable. Some were demure and some were scandalously provocative. I thought the one with the tattoos was interesting but failed to fit the category. But I did not see the DAUGHTER OF ZION.

 

As time went by the crowd was getting restless and nasty. As things deteriorated I began to think of that Browning Automatic Rifle with fondness. Instead I found a familiar feel in my right hand. Several hard thumps on the ground shook the room and echoed off the far ceiling. THE ROD OF IRON has it’s uses.

“The decision has been made.”, I shouted to the crowd. “THE KING will personally come to the BRIDE’S Home with HIS full entourage the night before the wedding.

THANK YOU”. With that I stepped off the platform and enjoyed the way the crowd parted. I confess and repent.

Upon returning to the BRIDALCHAMBER, THE KING was smirking. “I’M GLAD YOU TRIED TO STAY WITHIN THE BOUNDS OF THE SCRIPTURES.”

“You sure you don’t want 10 virgins on one wedding night.”, I countered as HE LAUGHED that deep sweet laugh. “Looking at the mob out there you could top old Solomon in one shot. And they’re all ‘good’ christian girls. Not one daughter of Pharoah in the bunch”.

“THAT’S WHERE YOU’RE WRONG DOG. EVERYTHING OUT THERE WAS BIRTHED IN EGYPT AND DWELLS IN BABYLON. THE BRIDE I PURCHASED IS CHASTE, WITHOUT SPOT OR BLEMISH”.

“But LORD,” I asked, “Here they are in YOUR whatever you call it demanding from you. They think they know you. Why is this the other aspect of Absalom’s Army?”.

“WELL, OLD DOG, THIS IS THE PLACE I PREPARED.” I looked around this nice sized room and saw the walls of gold and jewels. The carpets and pillows and table. “THIS IS THE PLACE I BUILT. OUT THERE IN THE OTHER PLACE IS THE COUNTERFEIT.

MAN BUILT AND THEN MY NAME WAS PLACED ON IT. YET THEY NEVER HAVE SEEMED TO RECOGNIZE ME HAVE THEY, DOG?”

I had to think on that. Whenever I was with HIM in my journeys only children, dogs, and demons even noticed HIM. Except for the 600. Only those who discerned HIM and gave HIM proper recognition were the ones who sat and waited for THE KING. They came without baggage and agenda. THE KING CALLED AND THEY OBEYED.

 

“THERE IS A DIFFERENCE, DOG, BETWEEN OBEYING ME AND TAKING ADVANTAGE OF THE SITUATION TO PUSH AGENDA. DID THEY COME TO SERVE ME OR TO HAVE ME SERVE THEM. I MADE IT QUITE CLEAR ABOUT THE WHOLE ISSUE, DOG. YOU WANT TO MAKE POINTS WITH ME DON’T PUMP YOURSELF AND STRUT YOURSELF AND DEMAND EVERYONE NOTICE. THAT IS PURE BABYLON. ABOMINATION”. “ALL I SAID WAS SERVE ALL AHEAD OF YOURSELF AND I WOULD PLACE YOU FIRST. IF YOU DEFER TO YOUR BROTHER AND SEEK HIS WELL BEING AHEAD OF YOUR OWN I WOULD NOTICE. AND IF YOU PUT MY DESIRES AND MY WHIMS AND THE NEEDS OF MY OWN ABOVE ALL ELSE YOU HAD IT RIGHT.”

“So BOSS, we are really missing it.”

“WELL DOG, MANY WERE CERTAINLY CALLED AND FEW SHOWED UP. SO I CHOSE FROM AMONG THOSE WHO WOULD COME TO THE BANQUET. MANY CAME RIGHT TO THE TOP AND DIDN’T LIKE WHAT THEY SAW.” Here I remembered those who had climbed to the top of the mountain and turned back.

“DOG, THERE IS NOTHING YOU CAN DO FOR THOSE WHO SAW MY TEMPLE AND THOUGHT THEY COULD FIND BETTER OR BUILD BETTER.”

“SEVEN TIMES NOW I HAVE ROARED MY THUNDERS AND WHO LISTENED?

ONLY THOSE WHO WERE WAITING TO HEAR. WHILE THE DARKNESS COVERED AND DEEPENED OVER YOUR LAND AND YOUR PEOPLE MANY STILL THINK I WILL HEAL A LAND THAT SOLD IT’S BIRTHRIGHT CHEAPLY AND FELL ASLEEP WHEN IT WAS CALLED TO STAND WATCH. MANY SAY THAT I WILL NOT JUDGE AND JUDGMENT CAN NOT COME. THEY MISTAKE ABBA’S PLEADINGS TO THE MANY PRODIGALS TO COME HOME. THESE WERE NEITHER JUDGMENT NOR WRATH. JUST A WAKEUP CALL FEW PAID ATTENTION TO.”

“WHAT FOLLOWS IS THE JUDGMENT OF THE KING UPON THOSE WHO SERVE HIM. I WILL NOT JUDGE SHEEP OR GOATS OR CHILDREN. JUST SEPARATE THEM. THOSE I JUDGE ARE THOSE WHO SAY THEY SERVE ME.

THE RIGHTEOUS WILL ENTER AND THE WICKED WILL BE CAST OUT. THOSE DECEIVED AND DELUDED WHO PREFERRED THE LIE OVER THE TRUTH WILL BE TURNED OVER TO THE WRATH OF THE ENEMY. THE WRATH OF THE ENEMY WILL BE THE AGENT THAT WILL GATHER THE GREATEST HARVEST THE KINGDOM WILL SEE. THEN AFTER THAT I WILL TREAD THE WINEPRESS AND MY WRATH WILL BE POURED OUT UPON THE LAND AND ALL THAT REMAIN”.

“SEVEN THINGS I ABHOR AND THEY WERE PLANTED AND NURTURED IN MY CHOSEN FIELDS BECAUSE MAN SLEPT. NOW COMES THE RECOMPENSE FOR THE ABOMINATIONS THAT MAN AND DEMON PLACED IN MY HOUSE.”

“I SAID THAT I WOULD HAVE A HOUSE UNDER AUTHORITY AND IN ORDER. THE MOST HEINOUS OF THESE ABOMINATIONS HAVE BEEN THOSE WHO ARE PURPOSELY THWARTING THE MOST HOLY SPIRIT’S MOVE WITHIN THE BRETHREN TO BRING THE BODY OF CHRIST INTO PERFECTION AND UNITY.

SUCH WILLFUL SIN I WILL NO LONGER TOLERATE EVEN NEAR MY PRESENCE. IT IS THE MYSTERY OF INIQUITY AT LARGE IN THE CAMP. IN ORDER TO CONTROL THEY USURP AND ABUSE AUTHORITY SIMPLY TO SOW DISCORD AMONG THE LITTLEST ONES. WHEN ALL ARE EQUAL BEFORE ME NONE IS GREATER AND HIGHER. THIS THE FALSE LEADERS UNDERSTAND WELL AND USE ALL IN THEIR MEANS TO MAINTAIN THEMSELVES.”

“NOW SHALL ALL THEIR WORKS BE EXPOSED AND DESTROYED. THOSE WHO JOINED THEM SHALL BE THE WEEDS IN THE FIRE. NOTHING CAN REMOVE THEM FROM MY HAND. THEY HAVE HARDENED THEIR HEARTS AND GRIEVED THE MOST HOLY SPIRIT WHO PLEADED WITH THEM OVER AND OVER.”

“NO MORE DOG, WILL THE RUACH GRIEVE AND THE FATHER PLEAD. FOR I HAVE NOW SPOKEN.”

With that HE stood up and we passed through the DOOR and went out into the night. No longer was the huge room with the ersatz brides attached. Here the other 35 were waiting all in black armor. The LAMB had gone out to make war..

This is where the Seventh THUNDER ends. Many thought it would come out on Pentecost. When it did not some thought ROSH HA SHANNAH. Instead it is to come forth the Sunday evening before Tisha B’AV....the ninth day of the month of Av. Which is sunset on Wednesday night the 21st of July.

Amazing how GOD placed the day the Jewish people call TAMMUZ 17 on July 1. Like Daniel if anyone has been in heavy prayer and fasting without getting any where it is because we are following the 21 day pattern which ends July 21. ABBA was trying to make it easy.

The lesson of the Ninth of AV is to remember what was lost. the Destruction of both TEMPLES because of unrepented sin and unbelief. What happened before will happen again. Only I do not know or understand how this will happen. I only know it will. The SEVEN THUNDERS was a final warning. on August 9.....another 21 days after Tisha B’AV we begin a 30 day time of repentance and soul searching called TESHUVA. Then comes ROSH HA’SHANNAH and YOM KIPPUR.

So because ABBA is generous and faithful we are warned a last time. This I will post out for release on SUNDAY night. That gives everyone three days to pray, seek the LORD while HE may be found.....and climb into their rooms as Isaiah 26 ends and 27 begins....

Old Dog